Standardi on kirjallinen julkaisu, johon on kirjattu yhteisesti sovittuja vaatimuksia, suosituksia tai ominaisuuksia tuotteille, testauksille, järjestelmille tai palveluille; sen käyttö on vapaaehtoista.
- Tekijä
- alan toimijat sovitussa menettelyssä, Suomessa SFS koordinoi
- Käyttö
- vapaaehtoista, ellei tarjous, sopimus tai säädös viittaa siihen
- Tasot
- kansallinen, eurooppalainen, kansainvälinen
- Tunnus
- esimerkiksi SFS-EN ISO 128-1 ja perässä vahvistusvuosi
Standardi on asiakirja, jossa tuotteen, menetelmän, järjestelmän tai palvelun vaatimukset ja ominaisuudet on sovittu yhdessä ja kirjattu ylös. SFS:n määritelmän mukaan standardi kuvaa tuotteiden ja palvelujen ominaisuuksia ja vaatimuksia tai sitä, miten järjestelmä toimii. Kielitoimiston sanakirjan määritelmässä standardi on säädetyn menettelyn mukaan laadittu ja vahvistettu asiakirja, joka antaa esimerkiksi tuotteen ominaisuuksille ja testimenetelmille sääntöjä tai määritelmiä.
Mikä erottaa standardin laista, normista ja suosituksesta?
Standardi eroaa laista siinä, että sen käyttö on vapaaehtoista. Viranomainen voi silti suositella tiettyä standardia, ostaja voi vaatia sitä tarjouspyynnössä, ja säädös voi viitata siihen. Esimerkiksi sähköturvallisuuslain mukaiset vaatimukset voi täyttää noudattamalla standardeja, ja Tukes julkaisee luettelon standardeista, joiden noudattamisen katsotaan täyttävän lain vaatimukset.
Sanastoa on hyvä pitää erillään:
- Standardi: sovittu ja vahvistettu asiakirja, joka tunnistetaan numerolla.
- Normi: organisaatiosta riippuen sama asia kuin standardi, esimerkiksi saksalaisessa DIN-järjestelmässä.
- Suositus: SFS:n määritelmän mukaan standardiin kirjataan vaatimuksia tai suosituksia, ja eräät kansainväliset järjestöt, kuten ITU ja IEEE, käyttävät omista standardeistaan sanaa suositus.
- Harmonisoitu standardi: eurooppalainen standardi, jonka CEN, CENELEC tai ETSI laatii komission pyynnöstä ja jonka viite julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä. Sen käyttö on edelleen vapaaehtoista, ja valmistaja voi osoittaa vaatimustenmukaisuuden muullakin teknisellä ratkaisulla.
Jos tarjouspyyntö, sopimus tai säädös viittaa standardiin, selvitä viittauksen sanamuoto ja hanki viitattu standardi, koska vaatimus on silloin se, mitä asiakirja siitä sanoo.
Miten standardin tunnuksen lukee?
Tunnus kertoo, kuka standardin on vahvistanut. Esimerkissä SFS-EN ISO 128-1 etuliite SFS tarkoittaa Suomen vahvistusta, EN eurooppalaista standardia ja ISO kansainvälistä standardia. Numero tunnistaa standardin, ja perässä oleva vuosiluku on vahvistusvuosi Suomessa. Sama standardi saa eri maissa oman etuliitteensä, ja saksalainen versio on DIN EN ISO 128-1.
CEN:n jäsenmaat ovat velvoitettuja vahvistamaan kaikki eurooppalaiset standardit kansallisesti. Standardien synnystä kertoo opas standardointi.
Mihin standardeja käytetään?
SFS:n mukaan standardit lisäävät tuotteiden ja palvelujen laatua, turvallisuutta ja yhteensopivuutta. Käytännössä niihin vedotaan tarjouspyynnössä, tuoteluettelossa, laatu- ja turvallisuussitoumuksessa ja tuotteen sertifioinnissa. Arkisia esimerkkejä ovat A4-paperin mitat ja lelujen turvallisuus, ja SFS-sarjoista tunnettuja ovat esimerkiksi pienjännitesähköasennusten sarja SFS 6000 ja rakennuksen pinta-alat määrittävä SFS 5139.
Jos tarvitset standardin tekstin, ohjeet löytyvät sivulta SFS-standardit. CE-merkintä on eri asia kuin standardi, ja sen selittää CE-merkintä -opas.
Lähteet
- SFS: Mikä on standardi? https://sfs.fi/standardeista/mika-on-standardi/
- SFS: Standardointi Suomessa ja maailmalla https://sfs.fi/osallistu-ja-vaikuta/standardointi-suomessa-ja-maailmalla/
- SFS: Pienjännitesähköasennusten standardisarja SFS 6000 https://sfs.fi/standardeista/tutustu-standardeihin/suositut-standardit/sfs-6000-pienjannitesahkoasennusten-standardisarja/
- Euroopan komissio: Harmonised standards https://single-market-economy.ec.europa.eu/single-market/european-standards/harmonised-standards_en
- SFS Store: SFS 5139 https://store.sfs.fi/fi/search?q=SFS+5139
Aiheeseen liittyvää: CE-merkintä ja standardit, ISO-standardi: mikä se on?